Stressaantunut.

Harvoin jaksan stressata mistään, välillä jostain pikkujutuista, mutta en niitä pitkään mieti. Eniten stressaan lapsistani, varsinkin jos kyse on heidän terveydestä.

Välillä tuntuu että joudutaan ravaamaan Lastenklinikalla liiankin usein, hoitajatkin siellä ovat jo tuttuja. Reilussa kuukaudessa lapsilla on yhteensä 4 eri aikaa siellä, huh!

Eilistä päivää olin stressannut  muutaman viikon, lähinnä sitä stressasin kun Tobiasta jännitti niin paljon ja sitä sai tsempata. Hänet eilen nukutettiin ja otettiin luuydinnäyte. Kaikki meni hyvin ja sain olla niin ylpeä hänestä kuinka reipas olikaan! Nyt pitäisi kolme viikkoa odottaa tuloksia, päätin jo heti etten jaksa nyt etukäteen mitään murehtia, koitan unohtaa koko asian ja mietin sitä sitten kun kuulen mikä siellä on vikana ja miten tästä eteenpäin. Muutama päivä lepäillään kotona, vielä on selkä Tobiaksella kipeä ja yöllä ei meinannut löytyä hyvää asentoa nukkua.

Asiasta toiseen.. Olen niin onnellinen kun treenimotivaatio on niin löydetty!!! Tuntuu että energiaa olisi vaikka muille jakaa ja itsellä on ihan äärettömän hyvä fiilis. Vaikka välillä on rankkaa, mutta jos mieli ja keho voi hyvin, selviää paremmin näistä  iskuista!

-Mariella-

Poika joka pelkää.

Noin kahden kuukauden ajan Tobias on herännyt öisin ja saattanut valvoa muutaman tunnin. Milloin pelotti, oli vessahätä tai oli muuten vaan koko ajan jotain asiaa. Välillä hän saattaa olla todella itkuinen koko illan, häntä kuulemma pelottaa, mutta mikä?

Ollaan laitettu hurjemmat ohjelmat boikottiin, mutta ne ei kuulemma pelota. Muutaman kerran olen saanut vastaukseksi että häntä pelottaa että me vanhemmat kuolemme, kamalaa että näin pieni miettii näin hurjia juttuja..

Loma meni hyvin, ei pelottanut tai itkettänyt. Ekana päivänä hän itkeskeli koko illan kotona, tätä on harvoin päiväkodissa, joskus saattaa olla siellä hieman itkuisempi.

Miksi häntä tuntuu pelottavan vain kotona? Kodin pitäisi olla se turvallinen paikka, jossa ei ole hätää.

Ollaan puhuttu ja puhuttu tästä asiasta ja alan olemaan jo aika neuvoton. Yöt ovat onneksi jo paljon parempia, ei enään heräillä tai valvota. Kai tämäkin menee ohi vai meneekö?

Jos Tobiaksen olo ei pian helpota, on pakko turvautua ulkopuoliseen apuun. On todella raskasta katsoa omaa lasta jota itkettää koko ajan ja on surullinen ja syytä ei tiedetä..

-Mariella-

Lomaviikko

Se olis lomaviikko just takana ja huomenna arki edessä.

Tämä loma mentiin lasten ehdoilla ja meillä oli kyllä mahtava viikko yhdessä, oltiin niin tämän tarpeessa.

Maanantaina mentiin Ruotsin risteilylle, mukana oli myös pikkusiskoni. Shoppailtiin, syötiin, käytiin poreilemassa ja Ruotsissa käytiin Junibackenissa. Tämä oli meidän ensinmäinen kerta siellä ja suosittelen ehdottomasti kaikille. Koko paikka oli toteutettu erittäin hyvin ja kaikkiin yksityiskohtiin oltiin jaksettu nähdä vaivaa.

Keskiviikkona tultiin kotiin, illalla oli Tobiaksen temppukoulu, jonka jälkeen riehuttiin loppuilta hoplopissa.

Torstaina oli ulkoilupäivä pulkkamäessä.

Perjantaina yllätettiin lapset ja mentiin elokuviin katsomaan Alvin ja pikkuoravat ensi-ilta.

Lauantaina käytiin Tropicarossa Helsingissä ja illalla vielä Porvoossa.

Tropicariossa oltiin ensimmäistä kertaa ja lapset ja mies tykkäsivät kovasti. Itse pelkään käärmeitä erittäin paljon sekä hämähäkkejä (niitä oli muutama ja kävelin suoraan vaan ohi.) Tiesin pelkääväni käärmeitä, mutta täytyy sanoa että tuli itselleni yllätyksenä se että pelkään niitä näin paljon!!! :D Olin aivan kauhuissani ja kananlihalla koko ajan. En pystynyt kaikkia edes katsomaan. Täälä oli kyllä mielettömän kokoisia ja erillaisia käärmeitä, ei ole muualla Suomessa.

Sunnuntaina nukuttiin jälleen pitkään. Iltapäivällä mentiin ystävien kanssa Haltialaan talviriehaan. (on meidän perheen yksi lempipaikoista) Keli oli aika kamala ja lapset uivat lammikoissa. Paistettiin makkaraa, syötiin vohvelit ja käytiin syöttämässä eläimiä.

Illalla oli vielä Vanessan voimistelu ja huomenna alkaisi taas arki! Okei, mulla on vielä vapaapäivä jonka vietän kampaajalla ja salilla ;)

Nopeasti meni viikko, mutta kaikkea kivaa tuli tehtyä!

-Mariella-

Saako jo hehkuttaa?

Nimittäin kaksi yötä ja meidän perhe on niiiiiiiiin lomalla!

Tää ei vois tulla parempaan kohtaan, koska ollaan viime aikoina tehty ihan älyttömästi töitä varsinkin mies. Tobias on monta iltaa itkenyt kun on iskää niin ikävä ja tämä lomaviikko aiotaankin mennä ihan lasten ehdoilla. Viime vuonna oltiin Espanjan lämmössä tällä kertaa suunnataan Ruotsiin. 

Tässä pikaisesti vielä meidän kuulumisia..

Tänään oli aika jännittävä ilta kun käytiin tutustumassa Tobiaksen tulevaan kouluun. Nyt oikeasti tajusin että hitsi mun pikkunen menee oikeasti syksyllä kouluun, kääk! 

Vaihdoin viikko sitten hieman järjestystä lastenhuoneessa ja niin tuleva koululainen sai oman nurkkauksen.

Tasan kolmen viikon päästä on edessä myös erittäin jännittävä päivä. Tobiaksella on lastenklinikalla operaatio, jossa hänet nukutetaan ja otetaan selkäydinnäyte.

Tämä asia on käyty monta kertaa läpi mitä silloin tulee tapahtumaan ja tullaan varmasti vielä monta kertaa käymään asia läpi. Tobiasta jännittää erittäin paljon ja on myös hieman kauhuissaan. Huh, ei itsekään tiedä miten tähän suhtautuisi, mutta positiivista on se että nyt tutkitaan kunnolla mikä on vialla.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

-Mariella-

Missä ulkoilevat vanhemmat?

Olen tätä ihmetellyt jo pidemmän aikaan. Meidän pihalla asuu todella paljon lapsiperheitä, kesäisin piha on aamusta iltaan täynnä leikkiviä lapsia, mutta harvemmin näkyy vanhempia. Meidänkin lapset saattavat kesäisin päästä itsekseen hetkeksi pihalle leikkimään, talvisin ei koska on niin pimeää.

Ymmärrän jos on kylmä ja sataa lunta ettei huvittaisi ulos lähteä lasten kanssa, mutta onko se parempi että lapset ovat koko päivän sisällä ja pahimmillaan katsovat telkkaria tai pelaavat ipadillä?!

Tiedän liian monta perhettä, jossa vanhemmat eivät ulkoile lastensa kanssa koskaan. Ulkoilut kuulemma hoidetaan päiväkodissa niin iltaisin ja viikonloppuisin ei tarvitse. Ja viikonloppuisin kuljetaan sitten autolla joka paikkaan ettei vahingossakaan saada raitista ilmaa.

Itse en henkilökohtaisesti pidä juuri talvesta ja kylmyydestä, voin myöntää että raskaan työpäivän jälkeen ei tekisi mieli lähteä lasten kanssa pulkkamäkeen tai luistelemaan. Välillä on pakko sanoa lapsille että tänään en vaan yksinkertaisesti jaksa, mutta jos tämä toistuisi useasti, olisi itselläni jo syyllinen olo. Kun ottaa vaan itseään niskasta kiinni ja lähtee lasten kanssa pihalle peuhaamaan, tulee itsellekin heti pirteämpi olo ja onko oikeeasti mitään mahtavampaa kuin nähdä lasten ilo ihan pienistä asioista kuten lumesta? Tai siitä että äitikin voi laskea pulkkamäkeä?

Oikeastaan ei tässäkään pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni vaan sen pitäisi olla ihan itsestään selvä asia.

Kuulin muutama viikko sitten ihan käsittämättömän lauseen naapuriltani, joka oli juuri saanut pienen koiranpennun. "Piti hommata meille koiranpentu ettei lapset pelaa vaan kaikki päivät niin pääsevät vähän ulkoilemaankin"

Kerrankin mäki menin hiljaiseksi...

Puistoissakin näkee nykyään aina vaan vähemmän porukkaa. Kesäisin on kyllä aina lapsia ja vanhempia, mutta talvet ovat kyllä aika hiljaisia. Monesti jos meillä on arkivapaa ja mennään puistoon niin saatetaan olla ainoat koko puistossa. Uskomatonta oikeasti!

Nyt haastan kaikkia vanhempia lähtemään ulos lastensa kanssa! Ja vielä mahtavempaa olisi jos vaikka jättäisi sen puhelimen kotiin ja leikkisi lapsensa kanssa!!!

-Mariella-

Irtiotto arjesta.

Perjantaina meillä oli neljän ystävän kanssa tyttöjen ilta. Käytiin syömässä sekä Cheekin keikalla ja jatkoilla tanssittiinkin jalat kipeiksi. Mahtavaa sanoa että yksi näistä ystävistäni oli oma äitini, oli niin super hauska ilta!!!

Seuraava päivä menikin aikalailla lepäillessä, mutta silti tämmöiset illat piristävät aina ja tuntuu että energiaa on vaikka kuinka.

Perjantaina onkin tiedossa lisää irtiottoa arjesta nimittäin saatiin joululahjaksi mieheni kanssa liput Jokereiden matsiin ja lisäksi siihen kuului kaupan päälle että lapset menevät äidilleni yökylään. Ihanaa päästä kahdestaan taas tekemään jotain, viime kerrasta on kyllä kulunut jo liian pitkä tovi.

Just nyt ei kyllä tunnu yhtään energiseltä, olen tällä hetkellä aika kovassa kuumeessa. Viikon kerkesin olla terveenä ja nyt tämä. En muista koska viimeksi olisi ollut näin kova kuume ja tämä on kyllä aivan kamalaa. Ei pääse sängystä ylös ja netflix pyörii päivät pitkät. Ehkä tämä nyt tästä.

 -Mariella-

2016!

Luin Facebookista tekstiä jonka olin kirjoittanut vuosi sitten, josta viimeinen lause meni näin "Eniten toivon että perheeni ja läheiseni pysyisivät terveinä"

Näin ei tapahtunut vaan jouduin kohtaamaan yhden suurimmista peloistani, huhtikuussa tulee vuosi kun Tobiaksen ITP-sairaus todettiin, jos huhtikuuhun mennessä asiat eivät ole menneet parempaan suuntaan, siirrymme hematologin vastaanotolle ja katsotaan miten sen jälkeen edetään. Tämän kanssa ollaan jo opittu elämään, mutta usein tuntuu vieläkin niin epäreilulta Tobiasta kohtaan. Tobias on henkisesti tätä myötä kasvanut, on kokenut niin monta vastoinkäymistä ettei enään välttämättä niin kaikista masennu. Tältä osin viime vuosi oli aika rankka.

Sairastelua lasten kanssa on viime vuonna ollut yllättävän vähän. Jouluna Vanessalle tuli silmätulehdus, sitten flunssa ja nyt hän on jo viidettä päivää melkein 40 asteen kuumeessa. Hänestä olen usein huolissaan jos on monta päivää kovassa kuumeessa, Vanessa on sen verran laiha ja keuhkot menee tukkion helposti keskosiudesta johtuen. Öisin saa monta kertaa käydä katsomassa hengittääkö koko lapsi. Otselleni tuli myös aivan kamala flunssa ja kuume, mutta onneksi alan jo olemaan parempi.

Meidän uudenvuoden vietto meni hyvin rauhallisessa ja rennossa menossa. Mieheni veli ja hänen tyttöystävänsä tulivat meille syömään, juotiin muutama lasi viiniä ja käytiin ampumassa raketteja.

Mä en yleensä koskaan tee uudenvuoden lupauksia, tänä vuonna tein poikkeuksen ja päätin että lupaukseni olisi opetella uusi taito, joka olisi: VILLASUKKIEN KUTOMINEN !!!

Pukki oli nähtävästi salakuunnelut puheitani, koska yhden joululahjan sisällä oli: koukut, lankaa ja villasukkien ohjeet, mahtavaa! Monen päivän sairastelun tulos on että Vanessalle sain jo villasukat tehtyä ja Tobiaksenkin ovat jo kovaa vauhtia tulossa!

Neulominen on kyllä niin mahtavaa, jäin ihan koukkuun. Olen kyllä itsestäni ylpeä, ensimmäisten villasukkien suhteen ei ollut minkäänlaisia odotuksia ja olin aivan ihmeissäni kun ne todellakin näyttävät villasukilta ja onhan se mahtava fiilis kun lasten jaloissa on juuri minun kutomat sukat! Meidän perheessä ei ole siis ketään joka kutoisi niin saankin koko porukalke ruveta neulomaan.

Vuodelta 2016 minulla ei ole juuri mitään suuria odotuksia. Toivon että olemme yhtä onnellisia kuin ennenkin ja pidämme hauskaa. Toivon että syksyllä Tobiaksen kouluvuosi ja Vanessan eskari alkavat hyvin. Vuosi alkoi juuri niin kuin toivoinkin eli näiden kolmen mahtavan tyypin kanssa!

-Mariella-