Poika joka pelkää.

Noin kahden kuukauden ajan Tobias on herännyt öisin ja saattanut valvoa muutaman tunnin. Milloin pelotti, oli vessahätä tai oli muuten vaan koko ajan jotain asiaa. Välillä hän saattaa olla todella itkuinen koko illan, häntä kuulemma pelottaa, mutta mikä?

Ollaan laitettu hurjemmat ohjelmat boikottiin, mutta ne ei kuulemma pelota. Muutaman kerran olen saanut vastaukseksi että häntä pelottaa että me vanhemmat kuolemme, kamalaa että näin pieni miettii näin hurjia juttuja..

Loma meni hyvin, ei pelottanut tai itkettänyt. Ekana päivänä hän itkeskeli koko illan kotona, tätä on harvoin päiväkodissa, joskus saattaa olla siellä hieman itkuisempi.

Miksi häntä tuntuu pelottavan vain kotona? Kodin pitäisi olla se turvallinen paikka, jossa ei ole hätää.

Ollaan puhuttu ja puhuttu tästä asiasta ja alan olemaan jo aika neuvoton. Yöt ovat onneksi jo paljon parempia, ei enään heräillä tai valvota. Kai tämäkin menee ohi vai meneekö?

Jos Tobiaksen olo ei pian helpota, on pakko turvautua ulkopuoliseen apuun. On todella raskasta katsoa omaa lasta jota itkettää koko ajan ja on surullinen ja syytä ei tiedetä..

-Mariella-

Hyviä uutisia!

Monelle tämä meidän hyvä uutinen on itsestäänselvyys, mutta meille ei!

Tobiaksen eskarin aloituksesta ei ollut mitään takuita. Lääkäri oli eri mieltä minun kanssani mitä asian kanssa tehdään. Lasten päiväkodissa on maailman parhaimmat tarhatädit, nimittäin he ottavat Tobiaksen ilomielin eskariin eli huomenna mun pienestä pojasta tulee eskarilainen! Tämän kunniaksi yllätettiin hänet uudella toivotulla repulla.

Tarkat ohjeet viedään päiväkotiin ja yhdessä sovitaan mihin voi osallistua, mutta pääsääntöisesti Tobias menee "opiskelemaan". Hän on nyt 4h päivässä eskarissa ja uskon että hänen mielensä tulee parantumaan! On ollut jo niin kova ikävä sinne, että häntä jännittää nähdä huomenna kaverit. 

Nyt pääsen itsekin tekemään enemmän töitä ja 6 tunnin työpäiviä kun olen päiväkodin vieressä töissä. 

En voi sanoin kuvailla kuinka onnellinen olen tällä hetkellä poikani puolesta! :)

-Mariella-

Pieni surullinen poika

Rakas pieni poikani Tobias, täyttää pian 6 vuotta ja aloittaa ensi kuussa eskarin.

Meille on vielä arvoitus pääsekö hän päiväkotiin eskariin vai järjestetäänkö se kotona...

Tobias sairastaa ITP-sairautta eli hänellä on  verihiutaleita todella niukasti.

Käymme labroissa kahden viikon välein ja toivomme että arvot nousisivat. 

Itseäni harmittaa olla kieltämässä häntä koko ajan, välillä tuntuu mahdottomalta olla puistossa kun ne kielletyt kiipeilytelineet kiinnostavat eniten.

Tämä ei ole onneksi mikään kuoleman vakava sairaus, mutta rajoittaa meidän elämää.

Tobias on nauravainen, kiltti, iloinen poika, näin lukee lähes joka sivulla neuvolakortissa..ja niin hän on aina ollutkin.

Tällä hetkellä kuvailisin että hän on herkkä, kiukutteleva ja surullinen.

Tämä alkoi kun Tobias joutui jäämään pois päiväkodista, loma meni hyvin, mutta mitä lähemmäs loman loppu tuli sitä surullisempi hän oli.

Kysyin että "harmittaako sinua joku?"

Tobias purskahti itkuun ja sanoi "mua harmittaa kun Vanessa menee maanantaina päiväkotiin ja mä en pääse"

Sen jälkeen itkin myös minä. Silmät vetistyvät myös tätä kirjoittaessa.

Kysyn usein: Miksi juuri minun poika?!

Olen vierestä katsonut kun minulle todella tärkeä ihminen taistelee masennuksen kanssa, en toivo sitä kenellekään, en varsinkaan pienelle pojalleni.

Olen yrittänyt kaikkeni mieheni kanssa, mutta mikään ei auta. Tunnen olevani huono äiti kun joudun ottamaan puhelimen käteen ja pyytämään ulkopuolelta apua.

Kaikista eniten toivon että tämä sairaus menisi pian ohi ja saisin takaisin sen vanhan Tobiaksen. Kukaan ei halua olla surullinen koko ajan!

-Mariella-