Tahdon!

25.2.2017 Me sanoimme toisillemme Tahdon. Tämä oli elämäni onnellisin päivä.
Häät ovat olleet vuoden verran suunnitteilla vuodelle 2019, tämä päivä on edelleen tulossa isojen juhlien merkeissä. Muutama viikko takaperin menimme salaa naimisiin. Meillä oli kakkukahvit, mutta kukaan ei tiennyt miksi olivat tulleet paikalle. Yllätyksenä tämä tuli lähes kaikille vieraille, muutama oli hieman aavistanut.
Tuo päivä oli niin ihana ja uskomaton. 10 vuotta yhteistä tietä olemme kulkeneet ja päätimme näin sitä juhlistaa. Kesäkuussa on tiedossa yhdistetty hää -ja perheloma!

-Mariella

Herkuton Tammikuu!

Nonni nyt eka helmikuuta, joka tarkoittaa että meidän perheen herkuton tammikuu on ohi.

Olen erittäin ylpeä kyllä näistä lapsista! Yllättävän helposti tämä onnistui kyllä kaikilta meiltä. Yhdet vahingot olivat molemmilla lapsilla käyneet koulun ja pöiväkodin välipalalla, kun tarjolla oli ollut vain mustikkapiirakkaa, joka kyllä tuntui mielestäni hieman hullulta välipalalta. Tobias jätti monesti iltapäiväkerhon välipalan väliiin kun tarjolla oli ollut herkkua. Jälkeenpäin miettien on kunnan välipalat kyllä aika pielessä...

Me emme siis syöneet mitään herkkuja ja olimme lähes tulkoon nolla linjalla sokerin kanssa.

Vaikka herkkukaappissa on ollut kaikkea hyvää, kukaan ei sortunut! Lapset ovat saaneet hoidossa herkkuja, mutta ovat tuoneet ne kotiin odottamaan tätä kuuta! Lapset saavaat tänään ansaitsemansa 20€ hiihtoloma reissua varten.

Päällimäinen fiilis on mahtava! En ole eläissäni ollut näin pirteä ja hyvinvoiva! Yöunien laatu on noussut huomattavasti ja pärjää hyvin myös lyhyemmilläkin unilla. Omat treenit on kulkenut paremmin kuin koskaan, jaksaa tehdä todella rankkoja treenejä! Itselläni paino tippui tammikuun aikana 5kg! Sori tää hehkutus, mutta hitto kun on hyvä olo!

Lauantaina meinaan syödä kunnon annoksen herkkuja ja ehkä jopa roskaruokaa. Pidän tämän tankkauspäivän ja meinaan sitten jatkaa tätä samaa linjaa!

PS. Myös tänään syömme muutamat herkut ;)

-Mariella

Pienen tytön huone

Pitkästä aikaa on aika esitellä kotia. Viime kerrasta on koti lähes täysin muuttunut. Suurin muutos on että lapset saivat omat huoneet, nyt esittelen Vanessan.

Väreinä on pinkki, valkoinen ja turkoosi. Koko huoneen kalusto on Ikeasta. Pienet yksityiskohdat on suurimmaksi osaksi tehty itse. Huone on aika tilava, joten kaikki tavarat löysivät hyvin paikoilleen. Vanessa toivoi huoneeseensa omaa kirjoituspöytää, joka haettiinkin viime viikolla. Huoneessa on hyvin tilaa leikkiä, kaikille leluille on myöskin omat paikat. Huone on tällä hetkellä täysin valmis, seuraava hankinta on isompi sänky, jonka saa levitettyä, johon tulevat yövieraat pääsevät sitten nukkumaan.

Tykkään huoneesta erittäin paljon. Seiniltä löytyy kivoja yksityiskohtia, mutta huone ei silti tunnu sirkukselta. Vanessa itse tykkää myös omasta huoneestaan ja onkin itse osallistunut sisutukseen aika lailla. Vaikka huoneessa on väriä, on huone kuitenkin rauhallinen ja lempeä, jossa on rauhallista nukkua.

-Mariella

2017

Vuosi 2016 oli tapahtumarikas, jälleen hieman raskas ja odotankin josko ensi vuosi olisi meidän vuosi. Ainakin on jo paljon suunnitelmia ja niiden perusteella on mahtava vuosi tiedossa!

Tänä vuonna vuosi vaihtui leppoisissa tunnelmissa ystävien luona lasten kanssa. Syötiin, naurettiin, pelattiin, ammuttiin raketteja sekä muutama lasi skumppaa, oli niin kivaa!

Uudenvuoden lupaukset eivät kuulu tapoihini. Omat tavoitteet treenamiseen suhteen ovat ylhäällä ja tämän aion myös toteuttaa.

Meidän perheellä alkoi herkuton ja sokeriton Tammikuu. Palkinnoksi tästä viemme lapset leffaan ja molemmat lapset saavat 20€. Tuloksia odotan jo malttamattomana ja toivon että kaikki tässä onnistuvat. Sokeriton ruokavalio on pienoinen haaste, tuntuu että sitä on ihan joka paikassa, todella tarkkaan saa lukea tuoteselosteita. Uusimmassa Fit lehdessä olikin artikkeli Lautanen Puhtaaksi, josta sain paljon inspiraatiota tulevaan. Tähän aiheeseen palaan sitten loppukuusta!

-Mariella

Joulu

Joulu on ehdottomasti mun lempipäivä vuodesta. Yhdessä olo, hyvä ruoka ja lasten ilo kuuluu meidään jouluun. Meidän joulu on aika perinteikäs ja joka vuosi toistuu sama kaava. Aamulla on ihana herätä kinkun tuoksuun, lapset juoksevat joulusukkien luokse, jonne tonttu on tuonut paketin. Riisipuuroa on tietenkin aamiaiseksi, jonka jälkeen voi istahtaa sohvalle katsomaan lastenohjelmien. Tämän vuoden ulkoilut oltiin vesisateessa, jonka jälkeen saunottiin. Tobias meni mummin kanssa joulukirkkoon, jonka aikana tehtiin ruoka valmiiksi. Sitten syötiin, ruokaa oli aivan älyttömästi ja oli niin hyvää!  Ruokailin jälkeen lapset jo katselivat ikkunasta joko pukkia näkyisi. Tällä kertaa pukki oli jättänyt viestin ja lahjat oli piilotettu ulkovarastoon. Voi sitä riemun määrää!!
Tänä vuonna oltiin sovirtu ettei ainakaan aikuisten kesken anneta kuin muutamat jutut toisilleen ja toteutuikin yllättävän hyvin. Miehestäni on viime vuosina kuoriutunut joulutyyppi ja onkin ostellut kaikille lahjoja. Tänä vuonna sain häneltä aika monta lahjaa ja vielä kaikki niin ihania. Mahtavaa kun toinen tuntee mun tyylin ja maun näin hyvin! Yhdessä hänen lahjassaan oli viesti, tämän luettua ja avattuani lahjan rupesin itkemään. Tuntui niin hyvältä kun toinen arvostaa mun tekemää työtä näin paljon. Lapset yllättyivät totaalisesti kun saimme äidiltäni paketin, jossa oli kaikille meille paketteja. Löytyi mm snorkkelit ja uimapuvut sekä lentoliput Kreikkaan ensi kesäksi, lähdemme siis kahdeksi viikoksi Kreikkaan saarihyppelemään, mahtavaa!
Tässä oli meidän perinteinen joulu.

-Mariella

Täydellinen vapaapäivä!

Ennen joulua ei itselläni ole kuin kaksi vapaapäivää jäljellä. Nämä vapaapäivät ovat ehdottomasti pyhitetty lapsille. Työpäivät ovat tällä hetkellä pitkiä ja rankkoja ja töiden jälkeen hommaa riittää.

Itsenäisyyspäivän aamu oltiin suunniteltu näin: Ollaan päivään asti yökkärit päällä, leikitään, katotaan netflixia ja äiti juo pannullisen kahvia. Tämä suunnitelma toteutui täydellisesti.

Iltapäivällä lähdettiin Helsingin keskustaan Tuomaan markkinoille sekä joulukadulle. Ihana auringon valo piristi kyllä kummasti. Pakkanen ei häirinnyt, kun oli pukeutunut hyvin.

Illalla menimme vielä mummilleni syömään. Tämmöinen vapaapäivä meillä, ei mitään niin kummoista tehty, mutta oli meille juuri täydellinen!

-Mariella

Ekaluokkalainen

Minkälaista se arki nyt sitten on ekaluokkalaisen kanssa?

Erillaista. Aivan erillaista mihin on aiemmin tottunut.

Aamuisin Tobias on todella reipas, nousee heti ylös kun herätyskello soi ja rupeaa aamuhommiin. Välillä saattaa tehdä myös siskolleen aamupalan. Koulu alkaa 8-8.45 välillä ja onneksi klo 10 aamuja on vain yksi. Näinä aamuina hän joutuu olemaan pidempään yksin.

Koulun jälkeen on iltapäiväkerho. Jos Tobias saisi päättää niin hän ei haluaisi käydä siellä ollenkaan, olisi kuulemma mielummin kavereiden kanssa. 

Kerhon jälkeen hän tulee kotiin tai on kavereilla.

Jo ekalla kouluviikolla, hän oli menossa ties kenelle kavereille. Oli omituista päästää hänet jonkun kanssa leikkimään, jota ei itse tuntenut. Meilläkin vieraili itselleen uusia lapsia. 

On se jotenkin hurjaa kuinka paljon näin pienen pitäisi jo osata ja olla itsenäinen.

Nyt ei enään kuule joka päivä aikuiselta mitä lapsi on päivän aikana tehnyt, kenen kanssa leikkinyt tai nukkuiko päikkäreitä. Nykyään kuulee välillä niin omituisia tarinoita koulusta, että itsekin on kauhuissaan voiko tämä olla totta. Tiedän kyllä että opettaja laittaa viestiä, jos koulussa jotain tapahtuu, mutta väkisinkin sitä miettii mitä siellä oikein tapahtuu. Tobias on saanut paljon uusia kavereita ja kaikki vaikuttavat todella mukavilta.

Alkuviikkoina tapahtui jotain jota pelkäsin aivan älyttömästi. Tobias oli iltaisin tosi herkällä tuulella ja oli muutenkin hieman omituinen, kunnes yhtenä iltana juteltiin monta tuntia ja itkettiinkin. Tobias kertoi kuinka vuoden vanhempi poika oli ruvennut häntä kiusaamaan. Se oli itselle aikamoinen paikka. Tämäkin lähti niin uskomattomasta asiasta kuin kumisaappaat, joka sitten vähitellen paisui. Asia saatiin onneksi selvitettyä ja kiusaaminen loppui. Tämä poika valitettavasti asuu samalla pihalla ja jos pojat ovat lähdössä samaan aikaan kouluun, menee Tobias tietoisesti toista reittiä. Nämä ovat asioita, jolloin pitää itse miettiä mitä oikeasti pitäisi tehdä. Itselle tuli ainakin heti huonoäitifiilis. Tobias on niin mahtava poika ja haluan hänelle pelkkää hyvää! Hänkin on viime aikoina kokenut kovia, että tämmöinen kiusaaminen tuntuu vaan niin älyttömältä. Meillä on onneksi lasten kanssa ylipäätään todella avonaiset suhteet. Kaikki tunteet saa näyttää ja puhutaan melkein kaikesta. Lapset ovat onneksi tähän päivään asti kertoneet meille kaikesta ja toivon että tämä myös jatkuu näin.

Usein Tobiasta katsoessa miettii mihin tämä aika on vierähtänyt, kun toinen on jo niin iso, isopieni taitaa olla oikea termi. Kun hän kävelee ulkona iso reppu selässä niin kyllä hän niin pieneltä näyttää.

-Mariella