maanantai 7. marraskuuta 2016

Ekaluokkalainen

Minkälaista se arki nyt sitten on ekaluokkalaisen kanssa?

Erillaista. Aivan erillaista mihin on aiemmin tottunut.

Aamuisin Tobias on todella reipas, nousee heti ylös kun herätyskello soi ja rupeaa aamuhommiin. Välillä saattaa tehdä myös siskolleen aamupalan. Koulu alkaa 8-8.45 välillä ja onneksi klo 10 aamuja on vain yksi. Näinä aamuina hän joutuu olemaan pidempään yksin.

Koulun jälkeen on iltapäiväkerho. Jos Tobias saisi päättää niin hän ei haluaisi käydä siellä ollenkaan, olisi kuulemma mielummin kavereiden kanssa. 
Kerhon jälkeen hän tulee kotiin tai on kavereilla.
Jo ekalla kouluviikolla, hän oli menossa ties kenelle kavereille. Oli omituista päästää hänet jonkun kanssa leikkimään, jota ei itse tuntenut. Meilläkin vieraili itselleen uusia lapsia. 
On se jotenkin hurjaa kuinka paljon näin pienen pitäisi jo osata ja olla itsenäinen.

Nyt ei enään kuule joka päivä aikuiselta mitä lapsi on päivän aikana tehnyt, kenen kanssa leikkinyt tai nukkuiko päikkäreitä. Nykyään kuulee välillä niin omituisia tarinoita koulusta, että itsekin on kauhuissaan voiko tämä olla totta. Tiedän kyllä että opettaja laittaa viestiä, jos koulussa jotain tapahtuu, mutta väkisinkin sitä miettii mitä siellä oikein tapahtuu. Tobias on saanut paljon uusia kavereita ja kaikki vaikuttavat todella mukavilta.
Alkuviikkoina tapahtui jotain jota pelkäsin aivan älyttömästi. Tobias oli iltaisin tosi herkällä tuulella ja oli muutenkin hieman omituinen, kunnes yhtenä iltana juteltiin monta tuntia ja itkettiinkin. Tobias kertoi kuinka vuoden vanhempi poika oli ruvennut häntä kiusaamaan. Se oli itselle aikamoinen paikka. Tämäkin lähti niin uskomattomasta asiasta kuin kumisaappaat, joka sitten vähitellen paisui. Asia saatiin onneksi selvitettyä ja kiusaaminen loppui. Tämä poika valitettavasti asuu samalla pihalla ja jos pojat ovat lähdössä samaan aikaan kouluun, menee Tobias tietoisesti toista reittiä. Nämä ovat asioita, jolloin pitää itse miettiä mitä oikeasti pitäisi tehdä. Itselle tuli ainakin heti huonoäitifiilis. Tobias on niin mahtava poika ja haluan hänelle pelkkää hyvää! Hänkin on viime aikoina kokenut kovia, että tämmöinen kiusaaminen tuntuu vaan niin älyttömältä. Meillä on onneksi lasten kanssa ylipäätään todella avonaiset suhteet. Kaikki tunteet saa näyttää ja puhutaan melkein kaikesta. Lapset ovat onneksi tähän päivään asti kertoneet meille kaikesta ja toivon että tämä myös jatkuu näin.

Usein Tobiasta katsoessa miettii mihin tämä aika on vierähtänyt, kun toinen on jo niin iso, isopieni taitaa olla oikea termi. Kun hän kävelee ulkona iso reppu selässä niin kyllä hän niin pieneltä näyttää.

-Mariella





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti