Yksinäistä?

En ole koskaan kokenut olevani yksinäinen, itseasiassa päin vastoin, aina ei tunnu löytyvän tarpeeksi aikaa ystävilleni. Nykyään tulee käytyä puistoissa harvemmin tai lähinnä käydään silloin kun puistot ovat jo menneet kiinni. Kesäsin käydään loman aikana sekä jos on arkivapaapäivä niin lapset käyvät syömässä puistolounaan. Tänään oli vapaapäivä ja olimme lähi puistossamme ja hitsi että oli jotenkin yksinäinen olo. En tuntenut ketään puistosta. Muistan ajat kun oli vielä lasten kanssa kotona ja tunsi lähipuistosta lähes kaikki ja aina oli joku juttukaveri, niin ne ajat vaan muuttuvat. Hieman ehkä kateellisena katsoin muita vanhempia, kun melkein kaikilla tuntui olevan kaveri, onneksi lapset sentään kävivät välillä mua moikkaamassa :D Näin aikuisena tuntuu uusien ystävien hankkiminen olevan hieman hankalaa, enkä oikeastaan ystäviä etsikään, mutta olisi mukavaa jos omasta lähipuistosta tuntisi edes jonkun. Lapset kun sain, omi pakko tutusta uusiin ihmisiin, joilla oli sama elämäntilanne kuin itselläni ja ihania ystäviä silloin sainkin. Tänään tuli jotenkin niin epäsosiaalinen olo, joka ei kuvasta mua ollenkaan!

Onko muita vanhempia olleet samassa tilanteessa?

-Mariella

Haikea olo.

Koko elämäni ajan olen kesät viettänyt perheeni mökillä Vitträskissä. Samassa mökissä on oma vaarini asunut sekä isäni. Tässä paikassa on niin paljon ihania muistoja, ihanaa on myös se kun omat lapset ovat päässeet kesät olemaan näissä samoissa maisemissa. Tämä kesä tuleekin olemaan viimeinen ja sen jälkeen luovumme tästä ihanasta paikasta, loppukesästä vietämme sukuni kanssa Vitträskin hautajaisia. Fiilikset on kyllä niin haikeat, tämä on vain niin ihana paikka. Ymmärrän kyllä hyvin miksi tästä pitää luopua ja olen onnellinen kun olen näin upeassa paikassa saanut olla. Lapsetkin olivat harmissaan, mutta tämmöistä tämä elämä on, välillä pitää luopua jostain näinkin tärkeästä. Jotenkin tänään kun saimme kuulla uutiset ja olimme Vitträskissä viettämässä päivää, tuli niin haikea olo kun rupesin miettimään omaa vaariani. Kaikki ihanat muistot hänen kanssaan tuli mieleeni. Huh, olipas tämä ilta jotenkin tosi tunteellinen tällä kertaa..

-Mariella

Poika joka pelkää.

Noin kahden kuukauden ajan Tobias on herännyt öisin ja saattanut valvoa muutaman tunnin. Milloin pelotti, oli vessahätä tai oli muuten vaan koko ajan jotain asiaa. Välillä hän saattaa olla todella itkuinen koko illan, häntä kuulemma pelottaa, mutta mikä?

Ollaan laitettu hurjemmat ohjelmat boikottiin, mutta ne ei kuulemma pelota. Muutaman kerran olen saanut vastaukseksi että häntä pelottaa että me vanhemmat kuolemme, kamalaa että näin pieni miettii näin hurjia juttuja..

Loma meni hyvin, ei pelottanut tai itkettänyt. Ekana päivänä hän itkeskeli koko illan kotona, tätä on harvoin päiväkodissa, joskus saattaa olla siellä hieman itkuisempi.

Miksi häntä tuntuu pelottavan vain kotona? Kodin pitäisi olla se turvallinen paikka, jossa ei ole hätää.

Ollaan puhuttu ja puhuttu tästä asiasta ja alan olemaan jo aika neuvoton. Yöt ovat onneksi jo paljon parempia, ei enään heräillä tai valvota. Kai tämäkin menee ohi vai meneekö?

Jos Tobiaksen olo ei pian helpota, on pakko turvautua ulkopuoliseen apuun. On todella raskasta katsoa omaa lasta jota itkettää koko ajan ja on surullinen ja syytä ei tiedetä..

-Mariella-

2016!

Luin Facebookista tekstiä jonka olin kirjoittanut vuosi sitten, josta viimeinen lause meni näin "Eniten toivon että perheeni ja läheiseni pysyisivät terveinä"

Näin ei tapahtunut vaan jouduin kohtaamaan yhden suurimmista peloistani, huhtikuussa tulee vuosi kun Tobiaksen ITP-sairaus todettiin, jos huhtikuuhun mennessä asiat eivät ole menneet parempaan suuntaan, siirrymme hematologin vastaanotolle ja katsotaan miten sen jälkeen edetään. Tämän kanssa ollaan jo opittu elämään, mutta usein tuntuu vieläkin niin epäreilulta Tobiasta kohtaan. Tobias on henkisesti tätä myötä kasvanut, on kokenut niin monta vastoinkäymistä ettei enään välttämättä niin kaikista masennu. Tältä osin viime vuosi oli aika rankka.

Sairastelua lasten kanssa on viime vuonna ollut yllättävän vähän. Jouluna Vanessalle tuli silmätulehdus, sitten flunssa ja nyt hän on jo viidettä päivää melkein 40 asteen kuumeessa. Hänestä olen usein huolissaan jos on monta päivää kovassa kuumeessa, Vanessa on sen verran laiha ja keuhkot menee tukkion helposti keskosiudesta johtuen. Öisin saa monta kertaa käydä katsomassa hengittääkö koko lapsi. Otselleni tuli myös aivan kamala flunssa ja kuume, mutta onneksi alan jo olemaan parempi.

Meidän uudenvuoden vietto meni hyvin rauhallisessa ja rennossa menossa. Mieheni veli ja hänen tyttöystävänsä tulivat meille syömään, juotiin muutama lasi viiniä ja käytiin ampumassa raketteja.

Mä en yleensä koskaan tee uudenvuoden lupauksia, tänä vuonna tein poikkeuksen ja päätin että lupaukseni olisi opetella uusi taito, joka olisi: VILLASUKKIEN KUTOMINEN !!!

Pukki oli nähtävästi salakuunnelut puheitani, koska yhden joululahjan sisällä oli: koukut, lankaa ja villasukkien ohjeet, mahtavaa! Monen päivän sairastelun tulos on että Vanessalle sain jo villasukat tehtyä ja Tobiaksenkin ovat jo kovaa vauhtia tulossa!

Neulominen on kyllä niin mahtavaa, jäin ihan koukkuun. Olen kyllä itsestäni ylpeä, ensimmäisten villasukkien suhteen ei ollut minkäänlaisia odotuksia ja olin aivan ihmeissäni kun ne todellakin näyttävät villasukilta ja onhan se mahtava fiilis kun lasten jaloissa on juuri minun kutomat sukat! Meidän perheessä ei ole siis ketään joka kutoisi niin saankin koko porukalke ruveta neulomaan.

Vuodelta 2016 minulla ei ole juuri mitään suuria odotuksia. Toivon että olemme yhtä onnellisia kuin ennenkin ja pidämme hauskaa. Toivon että syksyllä Tobiaksen kouluvuosi ja Vanessan eskari alkavat hyvin. Vuosi alkoi juuri niin kuin toivoinkin eli näiden kolmen mahtavan tyypin kanssa!

-Mariella-

Ylpeä Äiti

Kaikki me olemme varmasti ylpeitä omista lapsistamme. Kaikkien mielestä ne omat pullaposket ovat parhaimmat ja ihanimmat. Kaikilla meillä on myös omat tapamme kuinka me tämän osoitamme omille lapsillemme ja kasvatamme heidät. Itse tunnen että tähän mennessä olen saavuttanut äitinä sen minkä halusinkin, saan olla ylpeä upeista lapsistani ja kasvatuksessa olemme mieheni kanssa onnistuneet. Äitinä oleminen on yhtä vertailua koko ajan toisten lasten kanssa. Kenen vauva osaa jo syntyessään kontata ja kenen ei. Aluksi itsenkin sorruin vertailemaan esikoistani toisiin lapsiin kunnes tajusin että tämä on aivan turhaan. Kaikilla on omat tapamme tehdä asioita.

Tobias on maailman mahtavin tyyppi ikinä! Hänellä on paljon kavereita, hän ei valikoi niitä vaan on aina kaikkien kaveri. En voi tajuta että Tobias täyttää ensi kuussa jo 6 vuotta, onneksi hän lohdutti ja sanoi että hän on koko loppu elämänsä mamman poika! Sitä hän kyllä onkin, vietetään niin paljon aikaa yhdessä että minusta on tullut ensisijainen tuki.

Tobias on menevä poika, mutta hänellä on myös herkkä puolensa, joka tulee muutaman kerran viikossa esiin. 

Olen aina sanonut lapsille että meillä saa ja pitää näyttää tunteita, jos itkettää niin itketään ja jos hermostuttaa saa myös huutaa. 

Tobias on todella reipas, eikä pelkää uusia tilanteita, tästä olen erittäin ylpeä!

Vanessa on maailman ihanin pikku tyttö. Hän on pieni mutta pippurinen. Hänen yleisin vastaus on en tiedä :D

Hänellä on niin hömppiä juttuja välillä, että nauretaan vedet silmissä. Hän ei ole nirso vaan syö kaikkea mitä laitetaan nenän eteen. Ihaninta mitä Vanessan suusta kuulen päivittäin on: Olet maailman paras ja kaunein äiti. Tästä tulee joka kerta niin hyvä mieli!

Kehun ja kannustan lapsiani mahdollisimman paljon, että heille tulee hyvä itsetunto. Yksi tärkein asia mitä meidän lapsilta vaadimme on hyvät käytöstavat. Niillä päästään jo pitkälle. Suoraan sanoen välillä katson kauhulla kun joidenkin lapset eivät usko vanhempiaan ja käyttävät vanhempiaan kohtaan väkivaltaa. En voisi koskaan kuvitella että sallisin lapsiltani sellaista käytöstä.

Tärkeintä mitä meidän perheessä ei pihdata on rakkaus. Sitä lapset saavat yllin kyllin ja joka päivä he kuulevat kuinka tärkeitä he ovat meille ja kuinka paljon me heitä rakastetaan. Jos ei käynyt selväksi olen erittäin ylpeä lapsistani ja että saan olla juuri heidän äitinsä!

Tämmöisiä ajatuksia mulla pyörii tänä iltana! Herättääkö kenellekään mitään ajatuksia? :)

-Mariella-

Aurinkoa!

Ihana aurinkoinen viikonloppu takana!

Lauantai päivä meni korkeasaaressa ja illalla oltiin vielä uimassa. Samalla saatiin mun pikkusisko meille yökylään :)

Ihan mahtavaa kun on niin kivat ilmat ollut niin pitää nauttia näistä ja ulkoilla paljon!

Tämä päivä meni myös ulkoillessa. Oltiin koko päivä meidän suvun mökillä Hvitträskissä. Tämä on niin ihana paikka, on kiva olla lasten kanssa paikassa missä itsekin on pienenä viettänyt kesänsä sekä samalla näkee sukulaisia :)

On ollut kiva viikonloppu takana, mites muiden on mennyt? :)

Tobias odottaa jo innolla kun huomenna hänellä alkaa odotettu uimakoulu jonne menee kaverinsa kanssa!

-Mariella-

Viikonloppu

Viime viikonloppu oli minulla täysin poikkeava normaalista! Sain nukkua niin pitkään kuin halusin aamulla, ei töitä eikä kotitöitä. Ei tarvinnut huolehtia mistään muusta kun omasta hauskanpidosta! Minun viikonloppu meni siis Weekend festareilla! 

Oli aivan huikean upea reissu, ei pysty sanoinkuvailemaan ja oli niin erilaista!

Kaikki ihmiset olivat niin hyvällä ja iloisella mielellä! Tutustuin aivan mielettömiin ihmisiin.

Tänään töissä oli hieman väsähtänyt mutta onnellinen olo!

Kävin lasten kanssa myös rannalla kun säät nyt sallii!

Mun mieli on niin levollinen just nyt, tämä viikonloppu teki niin hyvää kun sai laittaa aivot narikkaan! Yksi syy miksi on näin onnellinen olo, selviää teille huomenna :)

-Mariella-

Paras Ostos!

Netissä olen muutamaan otteeseen törmännyt mielenkiintoiselle sivulle. Tykästyin heti heidän tuotteeseen ja jäin miettimään mahdollista ostoa! Sain jopa miehenkin lopulta puhuttua ympäri! 

Ja niin meille eilen tuli: Voimistelurenkaat!!

Tämä hittituote on ehdottomasti paras ostos pitkään aikaan. Lapset ovat aivan innoissaan näistä, jaksavat leikkiä ja jumppailla. Itsekin tulee roikuttua näissä ja päätinkin ruveta netistä etsimään treeniohjeita näiden kanssa niin pääsee kotona treenaamaan!

Suosittelen kaikille :)

-Mariella-

Sisarrakkaus

Lapsillani on ikäeroa 1v 5kk ei siis kovin paljoa, mutta eron kyllä huomaa.

Ajattelin aina kun ikäeroa on niin vähän leikkisivät lapset kiltisti aina yhdessä... Väärin luulin!

Kun Vanessa oli pieni Tobias oli ihana pikku apulainen joka mm syötti ja viihdytti siskoaan.

Vanessa on nyt 4v ja Tobias täyttää pian 6v. Puistoissa niillä on aina tosi kivat leikit, on ihanaa nähdä kun Tobias pitää huolta siskostaan. Kotona on mahtavaa seurata heidän leikkejään jotka välillä kestävät tosi pitkään. Ihaninta on kun he pelleilevät niin paljon yhdessä, tulee itselleen niin onnellinen mieli kun kuulee heidän huoneestaan huutonaurua ja räkätystä!

 Mutta usein se menee myös näin: molemmat haluavat tehdä juuri sitä mitä toinen tekee ja sitten suututaan kun toinen ei anna. Tobias osaa ihanasti huudattaa Vanessaa, kun sillä on niin lyhyet hermot, että rupee huutamaan samantien. Tobiaksella menee myös nopeasti hermot jos Vanessa ei ymmärrä lautapelin sääntöjä. 

Jonkin aikaa on jo ollut tyttöjen ja poikien leikit ja ei enään juurikaan ole yhteisiä leluja.

Kun olin Tobiaksen kanssa puistossa, hän totesi "Mulla on tylsää, voikun Vanessa olisi nyt täällä"

Silloin rupesin miettimään että onneksi ei ole enempään ikäeroa, ehkä he eivät silloin leikkisi näinkään paljoa yhdessä.

Minulla ja veljelläni on suunilleen saman verran ikäeroa ja vieläkin muistan meidän huippuleikit ja mitä kaikkea jekkuiltiin yhdessä, teini-ikä kun tuli alkoi välit erkaantua, mikä on harmi!

Tobias on monesti sanonut että onneksi Vanessa selvisi hengissä sairaala-ajan , muuten joutuisin olemaan ihan yksin.

Itsekkin mietin, että jos hän olisi ainut lapsi kuinka paljon hän joutuisi itsekseen olemaan, minä ainakin myönnän että olen todella huono leikkimään lasten kanssa, mutta pelailla, askarella ja ulkoilla taas tykkään.
Loppujen lopuksi niistä on toisilleen seuraan aivan älyttömästi, mikä helpottaa meidänkin arkea paljon!

Vaikka nämä kaksi nahistelevatkin paljon, myös rakastavat ja välittävät toisistaan. On mahtavaa että heillä on toisensa, sisarrakkaus on ainutlaatuista <3

Onko Sinulla kokemusta sisarrakkaudesta? :)

-Mariella-

Blogin takana

Ajattelin kirjoittaa nyt hieman tarkemmin perheestäni sekä elämäntilanteestani.

Olen siis Mariella, kahden upean lapsen äiti. Olen tehnyt myyjän töitä samassa yrityksessä nyt 7 vuotta, valmistuin joulukuussa merkonomiksi. Tykkään valokuvaamisesta, vaatteista, sisustamisesta sekä liikunnasta. Käyn säännöllisesti salilla. Mieheni herra M, on minun tukipilari, olemme olleet yhdessä pian 8 vuotta :) Perheen perustaminen on ollut yksi unelmani ja olen onnekas että se on toteutunut. 

Esikoiseni Tobias, täyttää syksyllä 6v ja menee jo eskariin!!! Hän on vauvasta asti ollut "liian helppo"  kaikki on mennyt aina hyvin ja on maailman kiltein ja iloisin poika. Hän tykkää rakentaa legoja,  askarrella, musiikista ja urheilusta. 

Huhtikuussa hänellä todettiin ITP-sairaus, joka lyhkäsesti selitettynä tarkoittaa että hänellä on todella vähän verihiutaleita. Hän ei voi näin alhaisilla veriarvoilla olla päiväkodissa, hänelle tulee todella herkästi mustelmia (eli mustelmia on koko ajan todella paljon.) Yleisesti ottaen pitää ottaa todella rauhallisesti, Tobias odotti kovasti syksyllä alkavaa sählyä, mutta tällä hetkellä ei ole sinne pääsemässä. Nämä elämänmuutokset ovat olleet tälle pienelle pojalle kovia ja onkin reagoinut aika voimakkaasti. Nyt on tilanne helpottanut kun kaikki ollaan kesälomalla ja yhdessä, mutta pian on paluu arkeen, eikä tietoa koska pääsisi takaisin päiväkotiin. 

Tobias tykkää harrastaa kaikkea mahdollista ja on todella reipas :)

Vanessa on pieni ja pippurinen 4v ilopilleri. Vanessan alkutaival oli aivan toisenlainen kuin Tobiaksella. Vanessa syntyi pikkukeskona rv 26+2 ja painoa oli 1100g. Yhteensä kolme kuukautta hän oli sairaalassa, lähellä oli kuolemaa, mutta tämä pieni tyttö jaksoi onneksi taistella! 

Vanessa on aina kehittynyt kaikessa omaan tahtiinsa, nykyään keskosuutta ei juuri huomaan muutakun pienuudessaan :) Vanessa ei jaksa olla kuin pienen hetken paikoillaan ja sitten taas mentiin. Hän saattaa alussa olla hieman ujo, mutta kun vauhtiin pääsee, ei loppua näy puhumiselle. Hän ei peittele tunteitaan, jos naurattaa niin nauretaan ja jos kiukuttaa niin silloin myös kiukutellaan :D 

Meillä on myös vuoden ikäinen kissa Mosse. Mosse on lasten sylikissa, hän aamuisin odottaa oven takana, että lapset heräävät ja lastenohjelmien ajan hän on lasten sylissä paijattavana.

Yhdessä perheenä olemme kokeneet kaikennäköistä, mutta kaikesta ollaan selvitty entistä vahvempina. Olemme aktiivinen perhe, joka tykkää yhdessä tehdä kaikkea, emme juuri pysy paikoillaan vaan aina menossa. Kaikilla meillä on myös omaa aikaa, jota vietämme itse kukin omalla tavallaan. Tällä hetkellä 90% mitä lasten suusta tulee liittyy mm pissaan ja kakkaan. Tämä on ihan uskomaton vaihe kun nämä jutut jaksaa naurattaa niitä päivästä toiseen :D 

Päätin ruveta kirjoittamaan blogia itseni takia lähinnä, minulla on aivan älyttömän huono muisti niin täältä voi sitten vuosien päästä lukea omia muistoja :) sekä kivahan se on jos joku muukin tykästyy tai samaistuu meidän tarinaan :)

-Mariella-