Ekaluokkalainen

Minkälaista se arki nyt sitten on ekaluokkalaisen kanssa?

Erillaista. Aivan erillaista mihin on aiemmin tottunut.

Aamuisin Tobias on todella reipas, nousee heti ylös kun herätyskello soi ja rupeaa aamuhommiin. Välillä saattaa tehdä myös siskolleen aamupalan. Koulu alkaa 8-8.45 välillä ja onneksi klo 10 aamuja on vain yksi. Näinä aamuina hän joutuu olemaan pidempään yksin.

Koulun jälkeen on iltapäiväkerho. Jos Tobias saisi päättää niin hän ei haluaisi käydä siellä ollenkaan, olisi kuulemma mielummin kavereiden kanssa. 

Kerhon jälkeen hän tulee kotiin tai on kavereilla.

Jo ekalla kouluviikolla, hän oli menossa ties kenelle kavereille. Oli omituista päästää hänet jonkun kanssa leikkimään, jota ei itse tuntenut. Meilläkin vieraili itselleen uusia lapsia. 

On se jotenkin hurjaa kuinka paljon näin pienen pitäisi jo osata ja olla itsenäinen.

Nyt ei enään kuule joka päivä aikuiselta mitä lapsi on päivän aikana tehnyt, kenen kanssa leikkinyt tai nukkuiko päikkäreitä. Nykyään kuulee välillä niin omituisia tarinoita koulusta, että itsekin on kauhuissaan voiko tämä olla totta. Tiedän kyllä että opettaja laittaa viestiä, jos koulussa jotain tapahtuu, mutta väkisinkin sitä miettii mitä siellä oikein tapahtuu. Tobias on saanut paljon uusia kavereita ja kaikki vaikuttavat todella mukavilta.

Alkuviikkoina tapahtui jotain jota pelkäsin aivan älyttömästi. Tobias oli iltaisin tosi herkällä tuulella ja oli muutenkin hieman omituinen, kunnes yhtenä iltana juteltiin monta tuntia ja itkettiinkin. Tobias kertoi kuinka vuoden vanhempi poika oli ruvennut häntä kiusaamaan. Se oli itselle aikamoinen paikka. Tämäkin lähti niin uskomattomasta asiasta kuin kumisaappaat, joka sitten vähitellen paisui. Asia saatiin onneksi selvitettyä ja kiusaaminen loppui. Tämä poika valitettavasti asuu samalla pihalla ja jos pojat ovat lähdössä samaan aikaan kouluun, menee Tobias tietoisesti toista reittiä. Nämä ovat asioita, jolloin pitää itse miettiä mitä oikeasti pitäisi tehdä. Itselle tuli ainakin heti huonoäitifiilis. Tobias on niin mahtava poika ja haluan hänelle pelkkää hyvää! Hänkin on viime aikoina kokenut kovia, että tämmöinen kiusaaminen tuntuu vaan niin älyttömältä. Meillä on onneksi lasten kanssa ylipäätään todella avonaiset suhteet. Kaikki tunteet saa näyttää ja puhutaan melkein kaikesta. Lapset ovat onneksi tähän päivään asti kertoneet meille kaikesta ja toivon että tämä myös jatkuu näin.

Usein Tobiasta katsoessa miettii mihin tämä aika on vierähtänyt, kun toinen on jo niin iso, isopieni taitaa olla oikea termi. Kun hän kävelee ulkona iso reppu selässä niin kyllä hän niin pieneltä näyttää.

-Mariella

Kiireinen syksy.

Meidän arki on ollut erittäin hetkistä siitä lähtien kun kesälomalta palattiin. Arkea helpottamaan palkattiin meille lastenvahti, joka on lasten kanssa pari iltaa viikossa. Hän aloittaa ensi viikolla ja olemme erittäin innoissamme tästä.

Minä ja mieheni ollaan tehty töissä pitkiä päiviä, viime viikkoina emme ole juuri toisiamme nähneet. Minä lähden aamuyöllä töihin ja hän tulee illalla kun olen jo nukkumassa. Kuulumiset ja aikataulut vaihdetaan puhelimitse tai keittiönpöydällä saattaa olla paperilla tervehdykset toisillemme. Viikonloppuisin itsellä on välillä töitä, miehellä ei, mutta tuntuu että joka viikonlopulle tuntuu tuppaamaan kaikennäköistä puuhaa. Arkisin ollaan lasten ja omissa treeneissämme, ystäviäkin pitäisi useammin nähdä. 

Välillä tuntuu niin mahtavalta pysähtyä hetkeksi. Pysähtyä ja miettiä mitä kaikkea ympärillä tapahtuu. Tämä syksy on mennyt aivan älyttömän nopeasti ja joulu on jo aika lähellä. Ihanaa syksyä kaikille!

-Mariella

7

Tänään on tasan seitsemän vuotta siitä, kun sain kokea ensirakkauden äitinä. Muistan vieläkin niin tarkasti pitkän ja kivuliaan synnytyksen ja sen kuinka kivut hävisivät kun sain oman vauvan syliini. Tämä pieni mies on aina ollut kiltti ja iloinen.

Näihin seitsemään vuoteen kuuluu paljon iloa, naurua, kasvua ja huoletta. Ehkä suurin asia on se kuinka paljon on itse kasvanut näinä vuosina, olinhan juuri täyttänyt 19 kun äidiksi tulin. Sitä kuinka paljon häntä rakastan ja kuinka paljon välitän, en pysty sanoin kuvailemaan. Monesti miettii olenko ollut tarpeeksi läsnä ja olenko kasvattanut hänet hyvin.

Tiedän että olen tehnyt hyvää työtä, riittää vain kun katson poikaani ja vastaushan on siinä. Tobias on niin mahtava poika, parempaa ei löydy! Paljon onnea äidin pienelle ihanalle ilopillerille !!!

-Mariella

Me mennään naimisiin.

Vuosi sitten menimme pitkän odotuksen jälkeen kihloihin, samana päivänä vietimme 8vuotis päiväämme. Samalla päätimme hääpäivän, joka on 21.9.2019. Päivämäärä on meille tärkeä, tuona päivänä olemme olleet yhdessä jo 12vuotta. Kolme vuotta vielä pitäisi jaksaa odottaa tätä upeaa päivää!

Suunnittelu on tietysti aloitettu jo hyvissä ajoin. Pientä sisustussälääkin on jo alkanut kertymään. Tiedän tismalleen minkä tyyliset häät itse haluaisin ja onneksi olemme tähän asti miehen kanssa oltu samalla aaltopituudella.

Maalaisromanttiset ovat meidän tyyli. Juhla paikkaa tuntuu olevan mahdoton löytää. Unelma paikka olisi vanha lato, mutta pääkaupunkiseudulta ei tunnu löytyvän. Häämekkokin tuntuu olevan jo tiedossa. Mulle saa ehdottomasti vinkata paikkoja sekä hääblogeja!

-Mariella

Lomat lusittu.

Neljä viikkoa hujahti aivan älyttömän nopeasti. Ilmat sattuivat olemaan lämpimämmät kuin osasi toivoa. Kaikkea ihanaa ja kivaa tehtiin, tärkeintä oli perheenä yhdessä olo, rentoutuminen ja nauttiminen. Kesä on mun lemppari vuodenaika, syksy alkaa pian olemaan myös ovella. Syksystä tykkään myös, menen jo kananlihalle, kun ajattelen niitä tunnelmallisia iltoja kynttilän valossa.

Huomenna siis alkaa taas perus arki rullaamaan, hieman erillainen kuin ennen, koska nykyään meillä on reipas ekaluokkalainen.

Ihanaa syksyn alkua kaikille!

-Mariella

Jännittää !!!

Huomenna olisi edessä päivä, joka jollain tapaa tuntuu jopa haikealta, onko mun pojasta tullut muka jo näin iso!? Huomenna esikoisestani tulee ekaluokkalainen. Koulumatka kestää kuusi minuuttia ja yhden suojatien yli pitää mennä. Tobias on jo monta kertaa harjoitellut tämän matkan yksin. Koulutarvikkeet on ostettu, reppu pakattu, annettu oma kotiavain, uudet vaatteet ostettu sekä alkukesästä sai myös oman puhelimen. Tobias tuntuu olevan erittäin innoissaan ja eilen juteltiikin pitkään koulun alkamisesta. 

Meillä on ihanteellinen tilanne, kun Tobiaksen ei arkisin tarvitse juuri olla yksin. Hänen isä on lähes koko aamun kotona, Tobias menee iltapäiväkerhoon, sekä meidän isomummi asuu aivan koulun vieressä, joten ainakin kerran viikossa menee koulun jälkeen mummille ja iltapäivästä minä olen jo kotona. Se että meidän mummi asuu näin lähellä on aika luksusta, hänestä on ollut suuri apu. Minä ja veljenikin menimme usein koulun jälkeen mummille syömään välipala ja tekemään läksyjä. On kiva kun omakin lapsi saa kokea saman. 

Vaikka yksin ei pojan arkisin tarvitse olla, jännittää tämä silti. Kaikki koulukiusaamiset yms on niin pinnalla, että väkisinkin sitä rupeaa miettimään mitä sielä koulussa sitten tapahtuu. Luotan Tobiakseen täysin ja onneksi meidän suhde on erittäin avoin ja juttelemme kaikesta. Näitä asioita ei voi ennustaa, toivon vain todella että hän viihtyy koulussa. Huomisesta taitaa tulla hieman tunteellinen, luultavasti silloin tajuan miten mun vauvasta on oikeasti kasvanut jo itsenäinen koululainen. Ihanaa koulunalkua kaikille, joille tämä on aiheellinen :)

-Mariella

Pärnu

Meidän perhe oli viimeiset neljä päivää Pärnussa sekä yksi yö Tallinassa. Pärnuta on moni kehunut ja paikka ylitti kaikki odotukset. Ranta oli todella upea, vesi lämmintä ja pehmeä hiekkapohja. Rannan vieressä oli iso leikkipuisto, jossa oli vaikka mitä puuhaa lapsille sekä itse kaupunki oli todella kaunis. Ruoka ja juoma oli halpaa ja hyvää. Autoa emme juuri käyttäneet, käveltyä tuli kyllä kilometrikaupalla päivittäin, todella hyvin lapsetkin jaksoivat kävellä. Tämä reissu oli niin onnistunut sekä ihastuimme paikkaan täysin, joten varattiin ensi kesäksi uusi viikon mittainen reissu :)

Tallinnassa käytiin uudessa ostoskeskuksessa Ulemiste, paikka oli mielettömän suuri ja sieltä löytyi kyllä vaikka ja mitä. 

Oli ihanaa olla yhdessä perheenä reissussa, on ihan erillaista olla kotona kuin ulkomailla. Mä piristyin jotenkin heti ja tänään kotona on ollut ihan älyttömästi energiaa, puunasin koko kodin, joka on viime aikoina tuntunut pakkopullalta. Koko reissu oli onnistunut ja kiitos kuuluu kokonaan miehelle, joka oli meille yllätykseksi tämän reissun järjestänyt, Pärnun  minisviitti oli mieletön ja Viru hotellistakin oli ottanut isomman perhehuoneen, jota suosittelen, huone oli todella kiva ja tilaa myös kivasti! Onnistunut reissu siis kaikinpuolin :)

-Mariella