torstai 18. helmikuuta 2016

Stressaantunut.

Harvoin jaksan stressata mistään, välillä jostain pikkujutuista, mutta en niitä pitkään mieti. Eniten stressaan lapsistani, varsinkin jos kyse on heidän terveydestä.
Välillä tuntuu että joudutaan ravaamaan Lastenklinikalla liiankin usein, hoitajatkin siellä ovat jo tuttuja. Reilussa kuukaudessa lapsilla on yhteensä 4 eri aikaa siellä, huh!
Eilistä päivää olin stressannut  muutaman viikon, lähinnä sitä stressasin kun Tobiasta jännitti niin paljon ja sitä sai tsempata. Hänet eilen nukutettiin ja otettiin luuydinnäyte. Kaikki meni hyvin ja sain olla niin ylpeä hänestä kuinka reipas olikaan! Nyt pitäisi kolme viikkoa odottaa tuloksia, päätin jo heti etten jaksa nyt etukäteen mitään murehtia, koitan unohtaa koko asian ja mietin sitä sitten kun kuulen mikä siellä on vikana ja miten tästä eteenpäin. Muutama päivä lepäillään kotona, vielä on selkä Tobiaksella kipeä ja yöllä ei meinannut löytyä hyvää asentoa nukkua.

Asiasta toiseen.. Olen niin onnellinen kun treenimotivaatio on niin löydetty!!! Tuntuu että energiaa olisi vaikka muille jakaa ja itsellä on ihan äärettömän hyvä fiilis. Vaikka välillä on rankkaa, mutta jos mieli ja keho voi hyvin, selviää paremmin näistä  iskuista!

-Mariella-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti