Pieni surullinen poika

Rakas pieni poikani Tobias, täyttää pian 6 vuotta ja aloittaa ensi kuussa eskarin.

Meille on vielä arvoitus pääsekö hän päiväkotiin eskariin vai järjestetäänkö se kotona...

Tobias sairastaa ITP-sairautta eli hänellä on  verihiutaleita todella niukasti.

Käymme labroissa kahden viikon välein ja toivomme että arvot nousisivat. 

Itseäni harmittaa olla kieltämässä häntä koko ajan, välillä tuntuu mahdottomalta olla puistossa kun ne kielletyt kiipeilytelineet kiinnostavat eniten.

Tämä ei ole onneksi mikään kuoleman vakava sairaus, mutta rajoittaa meidän elämää.

Tobias on nauravainen, kiltti, iloinen poika, näin lukee lähes joka sivulla neuvolakortissa..ja niin hän on aina ollutkin.

Tällä hetkellä kuvailisin että hän on herkkä, kiukutteleva ja surullinen.

Tämä alkoi kun Tobias joutui jäämään pois päiväkodista, loma meni hyvin, mutta mitä lähemmäs loman loppu tuli sitä surullisempi hän oli.

Kysyin että "harmittaako sinua joku?"

Tobias purskahti itkuun ja sanoi "mua harmittaa kun Vanessa menee maanantaina päiväkotiin ja mä en pääse"

Sen jälkeen itkin myös minä. Silmät vetistyvät myös tätä kirjoittaessa.

Kysyn usein: Miksi juuri minun poika?!

Olen vierestä katsonut kun minulle todella tärkeä ihminen taistelee masennuksen kanssa, en toivo sitä kenellekään, en varsinkaan pienelle pojalleni.

Olen yrittänyt kaikkeni mieheni kanssa, mutta mikään ei auta. Tunnen olevani huono äiti kun joudun ottamaan puhelimen käteen ja pyytämään ulkopuolelta apua.

Kaikista eniten toivon että tämä sairaus menisi pian ohi ja saisin takaisin sen vanhan Tobiaksen. Kukaan ei halua olla surullinen koko ajan!

-Mariella-