Jännittää !!!

Huomenna olisi edessä päivä, joka jollain tapaa tuntuu jopa haikealta, onko mun pojasta tullut muka jo näin iso!? Huomenna esikoisestani tulee ekaluokkalainen. Koulumatka kestää kuusi minuuttia ja yhden suojatien yli pitää mennä. Tobias on jo monta kertaa harjoitellut tämän matkan yksin. Koulutarvikkeet on ostettu, reppu pakattu, annettu oma kotiavain, uudet vaatteet ostettu sekä alkukesästä sai myös oman puhelimen. Tobias tuntuu olevan erittäin innoissaan ja eilen juteltiikin pitkään koulun alkamisesta. 

Meillä on ihanteellinen tilanne, kun Tobiaksen ei arkisin tarvitse juuri olla yksin. Hänen isä on lähes koko aamun kotona, Tobias menee iltapäiväkerhoon, sekä meidän isomummi asuu aivan koulun vieressä, joten ainakin kerran viikossa menee koulun jälkeen mummille ja iltapäivästä minä olen jo kotona. Se että meidän mummi asuu näin lähellä on aika luksusta, hänestä on ollut suuri apu. Minä ja veljenikin menimme usein koulun jälkeen mummille syömään välipala ja tekemään läksyjä. On kiva kun omakin lapsi saa kokea saman. 

Vaikka yksin ei pojan arkisin tarvitse olla, jännittää tämä silti. Kaikki koulukiusaamiset yms on niin pinnalla, että väkisinkin sitä rupeaa miettimään mitä sielä koulussa sitten tapahtuu. Luotan Tobiakseen täysin ja onneksi meidän suhde on erittäin avoin ja juttelemme kaikesta. Näitä asioita ei voi ennustaa, toivon vain todella että hän viihtyy koulussa. Huomisesta taitaa tulla hieman tunteellinen, luultavasti silloin tajuan miten mun vauvasta on oikeasti kasvanut jo itsenäinen koululainen. Ihanaa koulunalkua kaikille, joille tämä on aiheellinen :)

-Mariella