Yksinäistä?

En ole koskaan kokenut olevani yksinäinen, itseasiassa päin vastoin, aina ei tunnu löytyvän tarpeeksi aikaa ystävilleni. Nykyään tulee käytyä puistoissa harvemmin tai lähinnä käydään silloin kun puistot ovat jo menneet kiinni. Kesäsin käydään loman aikana sekä jos on arkivapaapäivä niin lapset käyvät syömässä puistolounaan. Tänään oli vapaapäivä ja olimme lähi puistossamme ja hitsi että oli jotenkin yksinäinen olo. En tuntenut ketään puistosta. Muistan ajat kun oli vielä lasten kanssa kotona ja tunsi lähipuistosta lähes kaikki ja aina oli joku juttukaveri, niin ne ajat vaan muuttuvat. Hieman ehkä kateellisena katsoin muita vanhempia, kun melkein kaikilla tuntui olevan kaveri, onneksi lapset sentään kävivät välillä mua moikkaamassa :D Näin aikuisena tuntuu uusien ystävien hankkiminen olevan hieman hankalaa, enkä oikeastaan ystäviä etsikään, mutta olisi mukavaa jos omasta lähipuistosta tuntisi edes jonkun. Lapset kun sain, omi pakko tutusta uusiin ihmisiin, joilla oli sama elämäntilanne kuin itselläni ja ihania ystäviä silloin sainkin. Tänään tuli jotenkin niin epäsosiaalinen olo, joka ei kuvasta mua ollenkaan!

Onko muita vanhempia olleet samassa tilanteessa?

-Mariella