2016!

Luin Facebookista tekstiä jonka olin kirjoittanut vuosi sitten, josta viimeinen lause meni näin "Eniten toivon että perheeni ja läheiseni pysyisivät terveinä"

Näin ei tapahtunut vaan jouduin kohtaamaan yhden suurimmista peloistani, huhtikuussa tulee vuosi kun Tobiaksen ITP-sairaus todettiin, jos huhtikuuhun mennessä asiat eivät ole menneet parempaan suuntaan, siirrymme hematologin vastaanotolle ja katsotaan miten sen jälkeen edetään. Tämän kanssa ollaan jo opittu elämään, mutta usein tuntuu vieläkin niin epäreilulta Tobiasta kohtaan. Tobias on henkisesti tätä myötä kasvanut, on kokenut niin monta vastoinkäymistä ettei enään välttämättä niin kaikista masennu. Tältä osin viime vuosi oli aika rankka.

Sairastelua lasten kanssa on viime vuonna ollut yllättävän vähän. Jouluna Vanessalle tuli silmätulehdus, sitten flunssa ja nyt hän on jo viidettä päivää melkein 40 asteen kuumeessa. Hänestä olen usein huolissaan jos on monta päivää kovassa kuumeessa, Vanessa on sen verran laiha ja keuhkot menee tukkion helposti keskosiudesta johtuen. Öisin saa monta kertaa käydä katsomassa hengittääkö koko lapsi. Otselleni tuli myös aivan kamala flunssa ja kuume, mutta onneksi alan jo olemaan parempi.

Meidän uudenvuoden vietto meni hyvin rauhallisessa ja rennossa menossa. Mieheni veli ja hänen tyttöystävänsä tulivat meille syömään, juotiin muutama lasi viiniä ja käytiin ampumassa raketteja.

Mä en yleensä koskaan tee uudenvuoden lupauksia, tänä vuonna tein poikkeuksen ja päätin että lupaukseni olisi opetella uusi taito, joka olisi: VILLASUKKIEN KUTOMINEN !!!

Pukki oli nähtävästi salakuunnelut puheitani, koska yhden joululahjan sisällä oli: koukut, lankaa ja villasukkien ohjeet, mahtavaa! Monen päivän sairastelun tulos on että Vanessalle sain jo villasukat tehtyä ja Tobiaksenkin ovat jo kovaa vauhtia tulossa!

Neulominen on kyllä niin mahtavaa, jäin ihan koukkuun. Olen kyllä itsestäni ylpeä, ensimmäisten villasukkien suhteen ei ollut minkäänlaisia odotuksia ja olin aivan ihmeissäni kun ne todellakin näyttävät villasukilta ja onhan se mahtava fiilis kun lasten jaloissa on juuri minun kutomat sukat! Meidän perheessä ei ole siis ketään joka kutoisi niin saankin koko porukalke ruveta neulomaan.

Vuodelta 2016 minulla ei ole juuri mitään suuria odotuksia. Toivon että olemme yhtä onnellisia kuin ennenkin ja pidämme hauskaa. Toivon että syksyllä Tobiaksen kouluvuosi ja Vanessan eskari alkavat hyvin. Vuosi alkoi juuri niin kuin toivoinkin eli näiden kolmen mahtavan tyypin kanssa!

-Mariella-